Vihdoin Apollo kosketti itämerta (27.4.2107) ja pitkään odotettu kausi oli aluillaan. Laskupäivä oli yhtä vaihteleva kuin sää oli pitkään jo ollut. Taivas tarjosi kylmää auringonpaistetta, tuulenpuuskia, tuulta, räntää ja rakeita. Muistelimme naureskellen, ettei Apollo ole tainnut koskaan aloittaa tai päättää kauttansa kauniissa säässä, joten epävakaata säätä laskupäivänä oli odotettavissa.
Jokainen kerta nosto pukeilta ja lasku lainehille on jännä. Ammattilainen kun hoitaa asiat, niin sujuuhan se, mutta silti kun 5 tonnia killuu taivaalla, niin onhan se aika hurjaa. Koneet murahtivat käyntiin välittömästi ja muutenkin kaikki toimi moitteettomasti. Teimme lyhyen koeajon kohti kotisatamaa ja voi sitä onnen ja ilon määrää. Oma toimintakin sujui kuin vasta eilen olisi ollut puosun hommissa.
Ajelin kotiin hakemaan kolmen koplaa eli omaa
Urho-käppänää ja kahta hoidossa olevaa partajantteria. Olimme päättäneet
viettää yön kotisatamassa, sillä samalla näkisimme että toimiihan kaikki ”mukavuusasiat”,
kuten lämmitys, hupiakut, maasähkö, makeavesi, piisi sekä vessa. Toimihan ne!
Iltasella kävimme kulauttamassa skumpat Tapparan mestaruuden kunniaksi.
Onnellinen oli kippari!
Kippari joutui vielä perjantaiksi töihin ja minä etäilin
koirien kanssa satamassa. Paras etätyöpaikka ikinä! Sumu seilasi edestakaisin,
mutta ei silti näyttänyt huolestuttavalle. Kippari saapui illalla satamaan ja
olin laittanut kaikki valmiiksi, mutta sitten kaikki muuttui. Satamaan palasi
vene, joka oli vajaa tunti sitten lähtenyt samalle kurssille kuin meidän oli
tarkoitus lähteä. Kävin kyselemässä, että mikä meininki ja sain kuulla, että meri
on peittynyt hernerokkasumuun. Horisontin raskas muuri ei ollutkaan alhaalla
roikkuva pilvimassa, vaan sakeaa sumua. Samalla sain kuulla, että hurjia
myrskylukemia on luvattu seuraavalle päivälle. Kävimme sääennusteiden kimppuun
ja päätimme jäädä maihin.
Myrskyhän sieltä nousi, eikä mikä tahansa myrsky, vaan
lumimyrsky. Stabiilituuli on 17 m/s ja puuskissa 21 m/s. Ei tarvinnut
kuvitellakaan että talvenjälkeisiä koneita lähdettäisiin testaamaan tuollaiseen
keliin. Tiedossa oli uusi satamapäivä. Taivas tarjosi räntää ja jääpuikkoja. Tuuli
keräsi veneen kannelle 10 cm raskasta lunta ja laiturikin oli vuorattu lumipeitteellä.
Veneessä onneksi oli lämmin ja mukava. Mujusimme siis edelleen satamassa
naureskellen, että lasketaanko tämä kauden aloitukseksi? Jotenkin ei edes
kamalasti harmittanut vaikkemme päässeet liikkeelle.
Tai pääsimme sunnuntaina, sää oli selkeytynyt sen verran
että uskalsimme liikuttaa paattia. Sää oli epävakaa ja kylmä, mutta välillä
myös aurinkoinen. Ystäväperhe hyppäsi yllärinä kyytiin ja matkaan lähti
minimatruusi, kippari, 3 miehistön jäsentä sekä kaksi koiraa. Hoitokoirat
olivat jo palanneet kotiin. Eli vappua päästiin viettämään saareen ja merelle
ja kohteeksi otettiin Sipoon Kaunissaari. Takuuvarma saari, jossa
minimatruusillekin löytyisi puuhaa ja koirille lenkkimaastoja. Kaunissaaressa
oli vajaa parikymmentä venettä ja saapuessamme sinne paistoi aurinko.
Kiinnityimme poijuun, mutta myöhemmin hivutimme Apollon kylkiasentoon. Sää
jatkoi epävakaista seilaamista, mutta onni oli niin iso ettei säät paljoakaan
painaneet.
Kaunissaari on kaikinpuolin kiva ja nimensä mukaisesti
kaunis saari. Ainoa mitä ihmettelen, on koirapuiston kyhäelmä. 10 x 10 cm
aidattu alue, jossa en ole koskaan koiraa nähnyt ja syy lienee siinä, ettei se
houkuttele. Saaressa riittäisi lääniä, joten aitauksesta olisi saanut koirille
kivan temmellysalustan. Koiriahan ei saa vapaan pitää, joten isompi alue olisi
enemmän kuin tervetullut. VinkVink vaan Helsingin virkistysosasto.
Kaunissaarta
ei virallisesti ollut vielä avattu, mutta silti se on uskomattoman siisti
saari. Vessa toimivat ja saaren makeatvedetkin oli jo kytketty päälle.
Kiersimme saaren puoliksi sekä kokonaan. Kokonaisella reissulla keräilimme
satunnaisia roskia mukaamme. Vappupäivä oli aurinkoinen, mutta kuitenkin kolea
ja kaunis!
Päätimme kauden avausreissun Skifferiin ja Kaivarin ränniin. Kaivari ja rantatie oli pullollaan iloisia vappujuhlijoita!
