Harvoin kotilaituri näyttää tuolta ja niin, että paatti odottelee vielä vedessä miehistöään.
Siellä se lumikenttien päässä odottaa pelastajaansa.
Hyrrrrr, voi toista. Onneksi pelastaja saapui lumilapion ja harjan muodossa. Toiset tekivät talven ensimmäiset työt pihapoluillaan, minä aloitin ne hommat Apollon kannella.
Taivas oli....
...henkeä salpaavan kaunis.
Vesi ei ole jäässä, vaikka hyhmäiseltä näyttää. Se on täynnä Apollon kannelta pudoteltua lunta. Mietin, että tästä jousto varmasti "tykkää"...
Vitivalkoinen lumi tekee Apollosta beigen.
Ei taida kusti enää polkea tänä kautena...
Sama lehti kuin edellisessä postauksessa. Nyt himppusen enemmän kylmissään...
Vain yksinäiset jäljet jäivät käynnistäni.
Tajusin, on aika päästää kaudesta irti ja päättää se.
Haikein ja kohmeisin mielin sanoin "hei".