lauantai 30. joulukuuta 2017

Utö -unelmien täyttymys

Tässäpä tarinaa viime kesän utön reissulta, olkaatte hyvät!
Tarina on osa kesän Lokistories:n järjestämää lokinavigointikisaa ja yksi lokirastisatama. Juttu on ensijulkaistu Lokistories-palvelussa.


Majakka on asia, joka kiehtoo kaupunkilaista ja ennen veneilyharrastustamme se oli myös asia, joka konkretisoitui lähinnä kuvina. Oma vene mahdollistaa myös majakkavierailut, tosin monelle majakalle pääsee ilman omaa venettäkin *vinkvink*. Vuosi sitten ajatuksena oli matkata Utöseen, pääsimme Nötöön. Kun valikoiduimme lokiretkueeksi, oli selvää että Utö otetaan tänä vuonna haltuun. Tuulet meinasivat pistää kampoihin, mutta meillä oli onneksi aikaa odottaa. Odotimme ensin Nauvossa, josta pääsimme kätevästi Seilin lokirastille yhteysaluksella. Seilin ja Utön välissä oli lokirastisatama Bodö, joka taas on ihan Utöväylän huulilla. 



Seilasimme Utöön käsittämättömän tyynessä kelissä. Keli oli kuin lonkeroa, vaikkei sumua ollutkaan. Jännä juttu miten jännittää, on vettä sitten juuri ja juuri syväyksen verran tai sitten ihan hitosti enemmän. Keli oli turvallinen ja meillähän on Apollossa kaksi konetta, mutta silti mieli rupesi kehittelemään omiaan ulapalla, jossa horisontti sekoittui taivaaseen. 
Mutta kuinka upeaa oli saada Utön majakka silmiin ja tajuta, että tuolla me kohta oikeasti olemme. Siis ihan oikeasti, enää mikään ei voi mennä pieleen! Pistimme kiulun hotellin laiturin poijuun ja kävimme hotelilla kyselemässä lokirastin perään. Palvelu oli tympeää ja sitä korosti pihalla luikerrellut kyyrme. Kahdesta toisistaan riippumattomasta asiasta tuli yksi. Kipitimme Hannas Horisontin kahvilaan, jossa palvelu oli priimaa. Itse Hanna ei ollut paikalla, mutta ystävällinen nuorukainen hoiti hänet puhelimen päähän. Hanna hoiti tervetulotoivotukset lämmöllä ja aidosti, ihan kuin olisi odottanut juuri meitä. Edellinen palvelutympeys kaikkosi mielistämme ja lähdimme innoissamme siirtämään kiuluamme oikeaan eli Hannas Horisontin laituriin. Hannasin laituriin ankkuroidutaan ja en ihan kauheasti pidä ankkurisatamista. Koska en ole koskaan välittänyt opetalla Apollon laiturointia, ei paljon jää vaihtoehtoja eli minä hoitelen ankkurin mereen. Ja tietenkin ankkuroidessamme nousi tuuli ja veneen säätäminen oli kummallista touhua, joka päätyi siihen ettei ankkuri pitänyt. Onneksi pari muuta veneilijää ryhtyi jeesauspuuhiin ja ankkuri saatiin pitoon ilman uutta laituriin ajoa. 
Mutta hitto vie ja hei, olimme Utössä ja suoraan majakan varjossa. Kaikki oli juurikin niin kuin toivoa saattoi. Paitsi että taas kyyrme. Oikeasti ei teoreettisella tasolla tullut yllätyksenä, että saarella on runsas kyypopulaatio, mutta überkäärmekammoisen henkiseen tietoisuuteen se iski täysiä. Ja tokihan koirien puolesta joutui olemaan hemmetin tarkka. Näimme reissumme aikana yhteensä kuusi kyytä, joista kaikki luikkivat karkuun. Tämä käärmekammoinen saattoi siedättyä kyyn verran kammostaan.
Meillä oli ilo saada seuraksemme Aavan venekunta. Aavaan törmäsimme juhannuksena, seuraavaksi Nauvossa, josta yhdessä vierailimme Seilissä ja lopulta jaoimme Utön kokemuksen heidän kanssaan. He ovat sellaisia ylimutkattomia tyyppejä. Veneily yhdistää ja luo uusia ystäviä. Istuimme porukalla ja hämmästelimme, kuinka järjetön tihkukosteus valtasi saaren ja peitti majakankin alleen. Pääsimme näkemään majakan valomiekkojen voiman. Sen kuinka ne halkaisevat voimallaan utuisen taivaan. Järjetön valoteho ja järjetön hetki. Ihan epätodellinen ja UTÖpistinen. Perkele wau!
Lokirastin etuihin kuului majakkakierros, jonne osallistumista ei tarvinnut miettiä hetkeäkään. Hannas Horisontin Hanna vastasi kierroksesta ja voi ystävät, älkää jättäkö väliin. Olen elämäni aikana nähnyt aika monta esitystä, mutta Hanna vie voiton moninkertaisesti. Mikä mukaansatempaava ja teatraalisen tarinankerrollaninen tyyli, johon on helppo uppoutua. 
Hannan tarinat rönsyilivät, liikkuivat ja elivät niin, että tapahtumat piirtyivät helposti verkkokalvolle. Moni tarina kosketti ja liikutti ja jotenkin Hanna sai kaikesta tosia. Meinasimme jutella lokirastitehtävän puitteissa S/S Park Victory:n haaksirikosta, mutta lokikilpaveneemme ehti edelle, joten mainitsemme vain, että tarina jäi hyvin vahvasti mieleemme. Tosin sen verran knoppaamme kisaveneen tarinaan, että Hanna on saamassa haaksirikossa Hannan perheen auttaman merimiehen jälkeläisiä vielä tämän kesän aikana vieraakseen. Saattaa olla hyvin tunneherkkä ja liikuttava kohtaaminen.
Utön majakka oli juuri niin komea kuin noin ulkona olevan majakan voikin kuvitella olevan. Tiesittekö, että Utö on aivan Suomen aluevesien rajalla ja että Maarienhamina on Hankoa lähempänä, kuten myös Tukholmaan on lyhempi matka kuin Helsinkiin? 
Majakka on näytellyt keskeistä osaa saaren historiassamme. Saari majakoineen on portti Suomen kivikkoisille vesille. Porttia vahtinut majakka on yhdessä luotsien kanssa auttanut merenkulkijoita vuosisadasta toiseen. Utön majakassa on Suomen ainoa majakkakirkko, jossa mekin istuimme kuuntelemassa Hannaa. Mieleeni jäi raskaista tarinoista hieman keveämpi tarina, joka kertoo nykyisen majakan rakentamisesta. Majakkahan on uljas jättimäisistä kivistä rakennettu ”pytinki”. Ensimmäinen työnjohtava oli sen verran viinaan heilahtava, ettei ollut väliä vaikka majakka lähti rakentumaan suunnikkaaksi. Ukko sai onneksi ajoissa kenkää persauksilleen eli potkut ja paikalle värvättiin edeltäjäänsä särmempi mestari. Miten olisi käynyt lähes 40 metrisen suunnikkaaksi muuratun kivipaasin? Myöhemmin majakka on maalattu punavalkoiseksi, joka tarkoittaa viestilippua H eli luotsilippua. Pehmeästi sanottuna majakka kaikessa karuudessaan on kuin Mariannekarkki.
Koko meidän reissumme oli kuin karkki, niin monimakuinen ja moniulotteinen. Kaunis ja syvä! Menkää maistamaan saaristolaiselämää ja karua, mutta silti sisukaan kaunista historiaa!















tiistai 15. elokuuta 2017

Anna Apollolle äänesi

Lokinavigointikilpailun satamakierros on päättynyt. Apollo seilasi yhteensä seitsemään lokisatamaan, kaikista saimme paljon, ehkä enemmänkin!

Anna äänesi vaikka siksi, että loppuu satamaspämmäys tai vaikka siksi, että saamme hankittua uuden elektronisen merikortin tai vaikka siksi, että olimme eniten rasteja suorittanut venekunta tai vaikka siksi, että meillä on parhaat jutut tai vaikka ihan huvikseen vaan!

Äänestys tapahtuu Facebookissa, joten seilaa sinne ja peukuta meidän kuvakimaraa!

Satamajutut löytyvät osoitteesta www.lokistories.fi
Kaikki seitsemän satamaa yhdes koos löydät *TÄSTÄ- kliklik*
Tai alla olevien kuvien innoittamina tuosta alta









keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Etapit 1 ja 2; Elisaari ja Jussarö


Lokinavigointireissu on käynnistynyt ja Apollon retkueella on kaksi huikeaa rastia takanaan. Rastitapahtumat kirjataan osoitteeseen www.lokistories.fi ja sieltä juttumme löytyvät tunnisteella #lakeatsea.

Ote ensimmäisestä rastibloggauksesta: "Lokiviiri nostettiin juhlallisin menoin salkoon (ks. instasta #lakeatsea). Skumppakin oli kultahippuineen mukavasti viileä, mutta jätettiin se siveellisyyden eli aikaisen aamun vuoksi viilentymään ja odottamaan aaton kokkopolttajaisia."

Toisesta julkaisusta löytyy mm.lause: "Kesäisin saaren niittyosio täyttyy valtion virkamiehistä, jotka tulevat laitumelle kesätöihin. Näitä määkijöitä ei näytä byrokratian hammas hiertävän ja eikä pipo kiristä. Jussarön posse..."

Ja löytynee sieltä myös oheinen videoikin...




Seilaa siis matkassamme seuraamalla meitä

instagram @lakeatsea

facebook: Lake at sea

www.lokistories.fi

Tervetuloa osaksi Apollo Crew:ta!

torstai 25. toukokuuta 2017

Apollo on Loki-navigoinnin yksi laivakko



Haimme ja pääsimme kesän hauskimpaan kisaan. Apollo on yksi Loki-navigoinnin kuudesta kisalaivakosta eli lähdemme juhannuksena metsästämään Loki-rasteja. Seuraa kisamatkaamme Lokistories.fi -sivustolla, jossa löydtä meidät käyttäjänimellä Lake@sea ja tunnisteella #lakeatsea. Koko kisaa voi seurata samassa osoitteessa.
Jahka kisa virallisesti starttaa, seuraa meitä, tykkää meistä ja anna peukkuja sekä sydämiä ja äänestä meidät voittoon!

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Apollo on herännyt henkiin




Vihdoin Apollo kosketti itämerta (27.4.2107) ja pitkään odotettu kausi oli aluillaan. Laskupäivä oli yhtä vaihteleva kuin sää oli pitkään jo ollut. Taivas tarjosi kylmää auringonpaistetta, tuulenpuuskia, tuulta, räntää ja rakeita. Muistelimme naureskellen, ettei Apollo ole tainnut koskaan aloittaa tai päättää kauttansa kauniissa säässä, joten epävakaata säätä laskupäivänä oli odotettavissa.
Jokainen kerta nosto pukeilta ja lasku lainehille on jännä. Ammattilainen kun hoitaa asiat, niin sujuuhan se, mutta silti kun 5 tonnia killuu taivaalla, niin onhan se aika hurjaa. Koneet murahtivat käyntiin välittömästi ja muutenkin kaikki toimi moitteettomasti. Teimme lyhyen koeajon kohti kotisatamaa ja voi sitä onnen ja ilon määrää. Oma toimintakin sujui kuin vasta eilen olisi ollut puosun hommissa.



Ajelin kotiin hakemaan kolmen koplaa eli omaa Urho-käppänää ja kahta hoidossa olevaa partajantteria. Olimme päättäneet viettää yön kotisatamassa, sillä samalla näkisimme että toimiihan kaikki ”mukavuusasiat”, kuten lämmitys, hupiakut, maasähkö, makeavesi, piisi sekä vessa. Toimihan ne! Iltasella kävimme kulauttamassa skumpat Tapparan mestaruuden kunniaksi. Onnellinen oli kippari!


Kippari joutui vielä perjantaiksi töihin ja minä etäilin koirien kanssa satamassa. Paras etätyöpaikka ikinä! Sumu seilasi edestakaisin, mutta ei silti näyttänyt huolestuttavalle. Kippari saapui illalla satamaan ja olin laittanut kaikki valmiiksi, mutta sitten kaikki muuttui. Satamaan palasi vene, joka oli vajaa tunti sitten lähtenyt samalle kurssille kuin meidän oli tarkoitus lähteä. Kävin kyselemässä, että mikä meininki ja sain kuulla, että meri on peittynyt hernerokkasumuun. Horisontin raskas muuri ei ollutkaan alhaalla roikkuva pilvimassa, vaan sakeaa sumua. Samalla sain kuulla, että hurjia myrskylukemia on luvattu seuraavalle päivälle. Kävimme sääennusteiden kimppuun ja päätimme jäädä maihin.


Myrskyhän sieltä nousi, eikä mikä tahansa myrsky, vaan lumimyrsky. Stabiilituuli on 17 m/s ja puuskissa 21 m/s. Ei tarvinnut kuvitellakaan että talvenjälkeisiä koneita lähdettäisiin testaamaan tuollaiseen keliin. Tiedossa oli uusi satamapäivä. Taivas tarjosi räntää ja jääpuikkoja. Tuuli keräsi veneen kannelle 10 cm raskasta lunta ja laiturikin oli vuorattu lumipeitteellä. Veneessä onneksi oli lämmin ja mukava. Mujusimme siis edelleen satamassa naureskellen, että lasketaanko tämä kauden aloitukseksi? Jotenkin ei edes kamalasti harmittanut vaikkemme päässeet liikkeelle.


Tai pääsimme sunnuntaina, sää oli selkeytynyt sen verran että uskalsimme liikuttaa paattia. Sää oli epävakaa ja kylmä, mutta välillä myös aurinkoinen. Ystäväperhe hyppäsi yllärinä kyytiin ja matkaan lähti minimatruusi, kippari, 3 miehistön jäsentä sekä kaksi koiraa. Hoitokoirat olivat jo palanneet kotiin. Eli vappua päästiin viettämään saareen ja merelle ja kohteeksi otettiin Sipoon Kaunissaari. Takuuvarma saari, jossa minimatruusillekin löytyisi puuhaa ja koirille lenkkimaastoja. Kaunissaaressa oli vajaa parikymmentä venettä ja saapuessamme sinne paistoi aurinko. Kiinnityimme poijuun, mutta myöhemmin hivutimme Apollon kylkiasentoon. Sää jatkoi epävakaista seilaamista, mutta onni oli niin iso ettei säät paljoakaan painaneet.


Kaunissaari on kaikinpuolin kiva ja nimensä mukaisesti kaunis saari. Ainoa mitä ihmettelen, on koirapuiston kyhäelmä. 10 x 10 cm aidattu alue, jossa en ole koskaan koiraa nähnyt ja syy lienee siinä, ettei se houkuttele. Saaressa riittäisi lääniä, joten aitauksesta olisi saanut koirille kivan temmellysalustan. Koiriahan ei saa vapaan pitää, joten isompi alue olisi enemmän kuin tervetullut. VinkVink vaan Helsingin virkistysosasto. 


Kaunissaarta ei virallisesti ollut vielä avattu, mutta silti se on uskomattoman siisti saari. Vessa toimivat ja saaren makeatvedetkin oli jo kytketty päälle. Kiersimme saaren puoliksi sekä kokonaan. Kokonaisella reissulla keräilimme satunnaisia roskia mukaamme. Vappupäivä oli aurinkoinen, mutta kuitenkin kolea ja kaunis!


Päätimme kauden avausreissun Skifferiin ja Kaivarin ränniin. Kaivari ja rantatie oli pullollaan iloisia vappujuhlijoita! 

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Kauden 2017 mobiiliräpsyt



Blogin päätoimittaja Myy on huomattavan paljon tarkempi valokuvien laadusta tässä blogissa kuin allekirjoittanut. Myös tekstin tuottaminen sujuu tuolta paremmalta puoliskolta huomattavasti sujuvammin. Näinpä omat julkaisut ovat blogissa jääneet nollaan.

Tykkään kuitenkin ottaa kännykkäräpsyjä ja joskus sinne mielestäni osuu ihan hyviäkin otoksia. Siispä julkaisen tämän kirjoituksen alle kootusti kuvia veneilykaudelta 2017 ja tunnelmia kuvien takaa.


Aamulla epäilin, että illalla meni liian monta Lonkeroa, kun kaikki näytti harmaalta. (Gölis 2016).

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Vene 2017 båt - jatko-osa

- ja jatkuu -



Kierrokseni ja kertomukseni venemessuilta jatkuu. Venepuolella oli ehkä suloisin kippari mitä messuilta löytyi, nimittän Espanjan vesikoira. Hän istui niin ylpeänä ja muina kippareinaan paikallaan, että oli pakko käydä rupattelemassa kaverille. Hänellä oli asiaankuuluvasti pelastusliivit päällä. Ihana!

Muutamaa sadetakkia haikailin ja *Kapteenskan* osastolla kuolailin Weird Fish:n Macaroneja. Partiolaisten kirjoja katselin, mutta heittäydyin pihiksi ja jäivät hyllyyn. Venepuolella käytiin *Sargossa* ja *Grandezzan* isoimmassa versiossa eli 40FLY. Siinä oli mielenkiintoisesti lisätty tilaa laittamalla tyyrpuuriin leveä kävelysilta ja vastakkaiselle puolelle kapea kulkutie. Nyt kun Apollossa on tottunut leveiden kävelysiltojen tuomaan helppouteen, olisin laittanut ne muutamakymmensenttiä lisätilaa sisätilojen sijasta kulkemiseen. Toisaalta nuo paatit taitavat laituroitua pelkällä ajatuksella… Sisätilojen pentteriosasto ei saanut itseäni puolelleen. Totuuden nimissä täytyy kuitenkin sanoa, että upeahan tuo alus on, joskaan se ei olisi valintani, jos josku omistaisin turhaa rahaa puolimiljoonaa. Veneet olivat niin isoja, etteivät kuviin mahtuneet. 


Myös tällainen tyyppi tuli tekemään tuttavuutta! Lasin läpi ahven näytti ihan iloiselta, mutta linssin läpi ilme muuttui alakuloiseksi. Haluan ajatella, että tyypillä oli kuitenkin mukavaa!

Puuveneet, Uusi Aalto -altaan vesileikit ja pastellisävyiset Marino Mustangit ilahduttivat.



Alucatilla oli hassun näköinen vene. Lyhyt, leveä ja korkea. Asiaa hetken ihmeteltyäni tajusin pohjaratkaisun olevan kuin katamaraanilla. Ei hassu ulkomuoto tuskin on vahinko ja paatti erittäin käyttökelpoinen siinä mihin se on tarkoitettu. 


Nii ja viikolla kuului hyviä uutisia, kun veneverosta luovutiin!

Eteläisellä sisäänkäynnillä oli upea taidenäyttely. Tauluissa oli mukana myös tarinaa. Kuvassa Hiittisten Kalasääkset. 




Mutta entäs sitten se *Nord Star 47 SCY*? Ihan käsittämättömän kokoinen, kuten myös hintalappukin. "Kahdella 600-hevosvoimaisella Volvo D8:lla hinta jää vielä alle miljoonan euron, mutta lisävarustelistaa ahmimalla se nousee helposti yli maagisen luvun." Huhhuh, mikä laiva! Sisään ei mahduttu, mutta jääpähän jotain seuraavaan kertaan eli 9.–18.2.2018.

ps. Vetelin vähän mutkia suoraksi ja tein messujutut pelkillä Huawein P9:llä otetuilla kuvilla, joita en  käsitellyt ollenkaan. 

maanantai 20. helmikuuta 2017

Venemessut - 2017 - båt

Mutta missä
merikartta?

Muistatte ainakin parina viime vuonna olleen lattiaan teipatun merikartan. Sitä ei pettymyksekseni ollut tänä vuonna lainkaan. Höh! Pidin siiitä!



Mutta onneksi lyhyen matkan päässä kartan entisestä sijainnista löytyi ravintola Messi, jossa pääsi osaksi Albert Edelfeltin maalausta. Messissä sai tunnelmaan sopivan rekvisiitan päällensä ja sitten pylly penkkiin ja naps, kuva oli liitetty tauluun. Oma ilmeeni asentoineen oli niin huvittava, että jaksoin hekotella sitä pitkin päivää. Messissä lanseerattiin joku uusi snapsi, joka maistui ja tuoksui savulle. Pullo oli kuin Jägerin, mutta en saa niin millään päähäni mitä siellä lanseerattiin. Ja ei, muistinmenetys ei johdu snapseista. Messi oli muutenkin somistettu venemessuteemaan sopivaksi. Hauskoja tuollaiset teemaravintolat, joita löytyi myös yläkerrasta Loki-kahvilan muodossa. *Loki* on John Nurmisen Säätiön ylläpitämä merellinen palvelu ja yhteisö.



Ehdin messuille kaksi kertaa, maanantaina ja toisena messulauantaina. Lauantaina rynnistin messuille blogitapaamiseen, joka oli varmojen ilmoittautuneiden vähyyden vuoksi peruttu. Pidin tapaamisen siis itseni kanssa, pikkasen moinen touhu nauratti. En siis ollut ilmoittautunut varmaksi, koska koko messuilu oli epävarmaa lauantaihin asti ja siksi peruutustieto ei saavuttanut minua. Mutta eipä tässä mitään vahinkoa sattunut, sillä olin liikkeellä muutenkin. Tosin muita bloggaajia olisi ollut hauska tavata. Blogitapaamisia oli tarkoitus järjestää kaksi, toinen toteutuikin edellisenä lauantaina. Näitä tapaamisia luotsaa *Matkalla MerenneidoksiMerenneito*.



Olen aika huono messuostelija, siis ihan kaikilla messuilla. Nyt mukaan *Vestekiltä* lähti muutama imukupillinen mukiteline. Ei mitään kaunokaisia, mutta joskos asiansa ajaisivat. *Venelakat.fi* -yritykseltä, joka myy ihmis- eli ympäristöystävällisiä pintakäsittelyaineita, lähti mukaan öljyä ja lakkaa, joita voi muuten käyttää päällekkäin. Sikäli mikäli tuo projekti liikahtaa tänä talvena eteenpäin kerron kuinka sujui. Ja *PSS:n* osastolla täytyy aina piipahtaa. Nyt äänestin sitä kaikista värikkäintä tarraa, kuten viime vuonnakin. Viime vuonna jatkoon meni tasavärinen tarra, tällä kertaa kaikissa versioissa oli väriä. Ja jotain tarvitsee heidän osastoltaan napata myös matkaan ja ihan vaan tukemistarkoituksessa. Nyt ostin pussin salmiakkia. Ahvenanmaalaiselta putiikilta ostin mustikkalimun. Maistui muuten aidolle mustikalle, tuli kesäinen mieli. 

- jatkuu -

lauantai 14. tammikuuta 2017

Virkattuna veneilykauteen -tulos

Huomasin, että vuosi sitten hehkuttelin virkkaavani sukat, jotka tekstinsyöttö lystikkäästi muutti sukkahousuiksi. Noudatin blogilupauslinjaani ja en ikinä esitellyt sukkia. Nyt kuitenkin on aika ja tässä ne ovat!


Sukat on virkattu Novita Aava -langasta, jota ei näytä enää olevan saatavilla. Sukat on virkattu Taika.askartelija.fi-blogin ohjeella.


Sukat on mukavat ja pysyvät hyvin jalassa...


Ainoa mikä harmittaa, on etten tämän parempia kuvia saanut aikaiseksi koko kauden aikana. Ja se tietty, että lankaa ei enää myydä, niin jäi ne sukkahousut sitten virkkaamatta ;)