sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Pääsiäisretki, pt 1



Skifferissä ei ollut juurikaan ruuhkaa...

Kauden aloitus meni nappiin, täydellisesti maaliinsa. Syksyllä haaveiltiin, että jos pääsiäisenä ollaan vesillä olisi se komiaa. Ja pääsiäisenä ajettiin Hankoon asti ja komiaa oli. Vieläkään ei oikein pysty käsittämään, että oliko koko reissu edes totta. Reissussa tehtiin positiivissävytteisten adjektiivien viljelemisen maailmanennätys... Ihanaa, upeaa, voiko olla totta, onko täällä oikeasti näin lämmin, käsittämätöntä, mahtavaa, pakahduttavaa, loistavaa, miten tyynyt, mikä aurinko, mikä meri, mikä tunnelma, mikä vene, mikä kimmellys ja lintujen kujellus, nipistä mua, näenkö unta... uuh, vieläkin tunnen auringon pisamillani ja sen elossa olon tunteen!

Reissu meinasi kaatua katastrofaaliseen työtilanteeseen, mutta koska olen itseni pomo voin tehdä hyviä tai huonoja päätöksiä. Joku fiksumpi olisi jäänyt kotiin purkamaan katastrofia, mutta sieluuni kasvanut merimies huusi sisälläni niin kovaa ja palo merille paisui niin voimakkaaksi, että fiksuus nurkkaan, rukkaset santaan ja köydet käteen eli menoksi. Pelkäsin päätöksen kääntyvän itseäni vastaan, joskin toivoin että reissu antaisi energiaa niin paljon että olisin kuin uusi ihminen ja huomattavasti innovatiivisempi kuin uurastuspääsiäisen aikana olisin ollut. Ja tiedättekö mitä, toiveeni toteutui! Tein ajojen aikana sen verran töitä, että sain pahimman paniikin purettua ja reissun jälkeen pursusin työteliäsyyttä siinä määrin, että kirin heti loman jälkeen aikataulukuilua kiinni. On tuolla merellä vaan niin voimauttava vaikutus!

Viikon varrella oli useaan otteeseen puitu lähteäkkö länteen vai itään. Suunnitelmat muuttuivat useaan otteeseen reissuintoilujen lomassa. Lopulta päätimme pyrkiä länteen ja Hankoon asti. Viimeksi kun Hanko kirjattiin määränpääksi sattui matkaan muutama muuttuja ja Hanko vaihtui Inkooseen. Nyt päätimme olla luottavaisia ja yrittää uudestaan Hankoon asti. Tosin tämäkin päätös jätettiin perjantaiaamuun sillä torstaina Helsingissä ulisi kylmä pohjoistuuli. Torstaina varusteltiin venettä ja tehtiin viimeiset huoltotyöt, jotta pitkäperjantaiaamun valjetessa olisimme valmiit lähtöön. Malttamattomina päätimme säästää aikaa ja jäädä paatille yöksi. Rantauduimme sen verran, että kävimme maissa katsomassa kuinka Tappara haki tiukan taiston jälkeen Kärpiltä pisteet kotiin. Jos ei ole aikaisemmin ollut puhetta, niin paattimme purjehtii Tappara ja Liverpoolin lippujen alla. Tosin konemestarilta jos kysyttäisin, niin narrinpää nauraisi lipussa...

Bärosundissa pysähdyttiin tyhjentämään septi ja siinä samalla tuli pestyä ikkunatkin

Pitkäperjantai valkeni tyynenä ja kauniina eli Hanko lyötiin lukkoon. Hankoon on matkaa noin 80 mpk eli meidän vauhdilla se tarkoittaisi keskimäärin 8 tunnin ajoa. Tarkoitus oli ajaa ekalla ajolla niin pitkälle kuin hyvälle tuntuu, mutta ainakin Porkkalan selän yli ja vielä siitäkin vähän eteenpäin. Ja näinhän sitä pyyhkäistiin Långön:lle asti. Porkkalan selällä ei taaskaan pauhu käynyt. Muita veneitä ei koko matkalla juurikaan näkynyt eli melkein oli meri taas vain meidän, luontoäidin ja ahdin.




Långön on kaunis saari, jossa saa veneen kapeaan salmeen saaren ja mantereen väliin. Talvitauosta huolimatta ankkuriin ja rantakallioon kiinnittyminen meni kuin opaskirjoissa, vaikka etukäteen vähän jännittelinkin kiinnittäytymistä. Hyvä valmistautuminen tässäkin teki tehtävänsä. Aurinko oli lämmittänyt rantakalliot kuumiksi eli sinne vaan päivää paistattelemaan ja adjektiivejä viljelemään. Pojat päättivät ottaa köökkivuoron ja me muut olimme henkisenä tukena takakannella nautiskelemassa. Poikien laittaman aterian nimi oli Purjehtijan possua ja piru, että oli hyvää. Vieläkään en ole oppinut kuvaamaan kaikkea, joten herkkuannoksesta jäi kuva ottamatta. Iltasella fiilisteltiin vielä hetki notskilla ennen makoisille unille painumista. Tarkoitus oli kammeta ajoissa itsemme ylös ja suunnata Hankoon.














Juttu jatkuu...

2 kommenttia:

  1. Wau miten upean reissun ehditte jo tekemään! Kelit tuskin olisivat voineet enää paremmat olla ja voi miten ihanan ja suojaisan paikan löysitkään kallionkolosta :) Voimaannuttava kokemus aivan varmasti! Jään mielenkiinnolla odottamaan jutun jatkoa, mutta siihen saakka tsemppiä työrintamalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ansku kommentistasti ja tsempeistä, kummasti sitä jaksaa taas uusia tekstejä naputella, kun tietää ainakin yhden seuraavan.
      Tuolla kallionkolossa tulen olemaan henkisesti vielä usein ;)
      Ja noita ilmoja jaksaa vieläkin ihmetellä, niin epätodellisia ne olivat. Monena päivänä pystyi ajohytissä olemaan pelkkä toppi päällä ja hiki tuli, varjon puolella oli kyllä heti viileämpää, niin paljon hyinen meri ilmaa jäähdytti. Toivottavasti tällaisia kelejä jatkuu pitkin kesää!

      Poista