torstai 25. toukokuuta 2017

Apollo on Loki-navigoinnin yksi laivakko



Haimme ja pääsimme kesän hauskimpaan kisaan. Apollo on yksi Loki-navigoinnin kuudesta kisalaivakosta eli lähdemme juhannuksena metsästämään Loki-rasteja. Seuraa kisamatkaamme Lokistories.fi -sivustolla, jossa löydtä meidät käyttäjänimellä Lake@sea ja tunnisteella #lakeatsea. Koko kisaa voi seurata samassa osoitteessa.
Jahka kisa virallisesti starttaa, seuraa meitä, tykkää meistä ja anna peukkuja sekä sydämiä ja äänestä meidät voittoon!

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Apollo on herännyt henkiin




Vihdoin Apollo kosketti itämerta (27.4.2107) ja pitkään odotettu kausi oli aluillaan. Laskupäivä oli yhtä vaihteleva kuin sää oli pitkään jo ollut. Taivas tarjosi kylmää auringonpaistetta, tuulenpuuskia, tuulta, räntää ja rakeita. Muistelimme naureskellen, ettei Apollo ole tainnut koskaan aloittaa tai päättää kauttansa kauniissa säässä, joten epävakaata säätä laskupäivänä oli odotettavissa.
Jokainen kerta nosto pukeilta ja lasku lainehille on jännä. Ammattilainen kun hoitaa asiat, niin sujuuhan se, mutta silti kun 5 tonnia killuu taivaalla, niin onhan se aika hurjaa. Koneet murahtivat käyntiin välittömästi ja muutenkin kaikki toimi moitteettomasti. Teimme lyhyen koeajon kohti kotisatamaa ja voi sitä onnen ja ilon määrää. Oma toimintakin sujui kuin vasta eilen olisi ollut puosun hommissa.



Ajelin kotiin hakemaan kolmen koplaa eli omaa Urho-käppänää ja kahta hoidossa olevaa partajantteria. Olimme päättäneet viettää yön kotisatamassa, sillä samalla näkisimme että toimiihan kaikki ”mukavuusasiat”, kuten lämmitys, hupiakut, maasähkö, makeavesi, piisi sekä vessa. Toimihan ne! Iltasella kävimme kulauttamassa skumpat Tapparan mestaruuden kunniaksi. Onnellinen oli kippari!


Kippari joutui vielä perjantaiksi töihin ja minä etäilin koirien kanssa satamassa. Paras etätyöpaikka ikinä! Sumu seilasi edestakaisin, mutta ei silti näyttänyt huolestuttavalle. Kippari saapui illalla satamaan ja olin laittanut kaikki valmiiksi, mutta sitten kaikki muuttui. Satamaan palasi vene, joka oli vajaa tunti sitten lähtenyt samalle kurssille kuin meidän oli tarkoitus lähteä. Kävin kyselemässä, että mikä meininki ja sain kuulla, että meri on peittynyt hernerokkasumuun. Horisontin raskas muuri ei ollutkaan alhaalla roikkuva pilvimassa, vaan sakeaa sumua. Samalla sain kuulla, että hurjia myrskylukemia on luvattu seuraavalle päivälle. Kävimme sääennusteiden kimppuun ja päätimme jäädä maihin.


Myrskyhän sieltä nousi, eikä mikä tahansa myrsky, vaan lumimyrsky. Stabiilituuli on 17 m/s ja puuskissa 21 m/s. Ei tarvinnut kuvitellakaan että talvenjälkeisiä koneita lähdettäisiin testaamaan tuollaiseen keliin. Tiedossa oli uusi satamapäivä. Taivas tarjosi räntää ja jääpuikkoja. Tuuli keräsi veneen kannelle 10 cm raskasta lunta ja laiturikin oli vuorattu lumipeitteellä. Veneessä onneksi oli lämmin ja mukava. Mujusimme siis edelleen satamassa naureskellen, että lasketaanko tämä kauden aloitukseksi? Jotenkin ei edes kamalasti harmittanut vaikkemme päässeet liikkeelle.


Tai pääsimme sunnuntaina, sää oli selkeytynyt sen verran että uskalsimme liikuttaa paattia. Sää oli epävakaa ja kylmä, mutta välillä myös aurinkoinen. Ystäväperhe hyppäsi yllärinä kyytiin ja matkaan lähti minimatruusi, kippari, 3 miehistön jäsentä sekä kaksi koiraa. Hoitokoirat olivat jo palanneet kotiin. Eli vappua päästiin viettämään saareen ja merelle ja kohteeksi otettiin Sipoon Kaunissaari. Takuuvarma saari, jossa minimatruusillekin löytyisi puuhaa ja koirille lenkkimaastoja. Kaunissaaressa oli vajaa parikymmentä venettä ja saapuessamme sinne paistoi aurinko. Kiinnityimme poijuun, mutta myöhemmin hivutimme Apollon kylkiasentoon. Sää jatkoi epävakaista seilaamista, mutta onni oli niin iso ettei säät paljoakaan painaneet.


Kaunissaari on kaikinpuolin kiva ja nimensä mukaisesti kaunis saari. Ainoa mitä ihmettelen, on koirapuiston kyhäelmä. 10 x 10 cm aidattu alue, jossa en ole koskaan koiraa nähnyt ja syy lienee siinä, ettei se houkuttele. Saaressa riittäisi lääniä, joten aitauksesta olisi saanut koirille kivan temmellysalustan. Koiriahan ei saa vapaan pitää, joten isompi alue olisi enemmän kuin tervetullut. VinkVink vaan Helsingin virkistysosasto. 


Kaunissaarta ei virallisesti ollut vielä avattu, mutta silti se on uskomattoman siisti saari. Vessa toimivat ja saaren makeatvedetkin oli jo kytketty päälle. Kiersimme saaren puoliksi sekä kokonaan. Kokonaisella reissulla keräilimme satunnaisia roskia mukaamme. Vappupäivä oli aurinkoinen, mutta kuitenkin kolea ja kaunis!


Päätimme kauden avausreissun Skifferiin ja Kaivarin ränniin. Kaivari ja rantatie oli pullollaan iloisia vappujuhlijoita! 

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Kauden 2017 mobiiliräpsyt



Blogin päätoimittaja Myy on huomattavan paljon tarkempi valokuvien laadusta tässä blogissa kuin allekirjoittanut. Myös tekstin tuottaminen sujuu tuolta paremmalta puoliskolta huomattavasti sujuvammin. Näinpä omat julkaisut ovat blogissa jääneet nollaan.

Tykkään kuitenkin ottaa kännykkäräpsyjä ja joskus sinne mielestäni osuu ihan hyviäkin otoksia. Siispä julkaisen tämän kirjoituksen alle kootusti kuvia veneilykaudelta 2017 ja tunnelmia kuvien takaa.


Aamulla epäilin, että illalla meni liian monta Lonkeroa, kun kaikki näytti harmaalta. (Gölis 2016).

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Vene 2017 båt - jatko-osa

- ja jatkuu -



Kierrokseni ja kertomukseni venemessuilta jatkuu. Venepuolella oli ehkä suloisin kippari mitä messuilta löytyi, nimittän Espanjan vesikoira. Hän istui niin ylpeänä ja muina kippareinaan paikallaan, että oli pakko käydä rupattelemassa kaverille. Hänellä oli asiaankuuluvasti pelastusliivit päällä. Ihana!

Muutamaa sadetakkia haikailin ja *Kapteenskan* osastolla kuolailin Weird Fish:n Macaroneja. Partiolaisten kirjoja katselin, mutta heittäydyin pihiksi ja jäivät hyllyyn. Venepuolella käytiin *Sargossa* ja *Grandezzan* isoimmassa versiossa eli 40FLY. Siinä oli mielenkiintoisesti lisätty tilaa laittamalla tyyrpuuriin leveä kävelysilta ja vastakkaiselle puolelle kapea kulkutie. Nyt kun Apollossa on tottunut leveiden kävelysiltojen tuomaan helppouteen, olisin laittanut ne muutamakymmensenttiä lisätilaa sisätilojen sijasta kulkemiseen. Toisaalta nuo paatit taitavat laituroitua pelkällä ajatuksella… Sisätilojen pentteriosasto ei saanut itseäni puolelleen. Totuuden nimissä täytyy kuitenkin sanoa, että upeahan tuo alus on, joskaan se ei olisi valintani, jos josku omistaisin turhaa rahaa puolimiljoonaa. Veneet olivat niin isoja, etteivät kuviin mahtuneet. 


Myös tällainen tyyppi tuli tekemään tuttavuutta! Lasin läpi ahven näytti ihan iloiselta, mutta linssin läpi ilme muuttui alakuloiseksi. Haluan ajatella, että tyypillä oli kuitenkin mukavaa!

Puuveneet, Uusi Aalto -altaan vesileikit ja pastellisävyiset Marino Mustangit ilahduttivat.



Alucatilla oli hassun näköinen vene. Lyhyt, leveä ja korkea. Asiaa hetken ihmeteltyäni tajusin pohjaratkaisun olevan kuin katamaraanilla. Ei hassu ulkomuoto tuskin on vahinko ja paatti erittäin käyttökelpoinen siinä mihin se on tarkoitettu. 


Nii ja viikolla kuului hyviä uutisia, kun veneverosta luovutiin!

Eteläisellä sisäänkäynnillä oli upea taidenäyttely. Tauluissa oli mukana myös tarinaa. Kuvassa Hiittisten Kalasääkset. 




Mutta entäs sitten se *Nord Star 47 SCY*? Ihan käsittämättömän kokoinen, kuten myös hintalappukin. "Kahdella 600-hevosvoimaisella Volvo D8:lla hinta jää vielä alle miljoonan euron, mutta lisävarustelistaa ahmimalla se nousee helposti yli maagisen luvun." Huhhuh, mikä laiva! Sisään ei mahduttu, mutta jääpähän jotain seuraavaan kertaan eli 9.–18.2.2018.

ps. Vetelin vähän mutkia suoraksi ja tein messujutut pelkillä Huawein P9:llä otetuilla kuvilla, joita en  käsitellyt ollenkaan. 

maanantai 20. helmikuuta 2017

Venemessut - 2017 - båt

Mutta missä
merikartta?

Muistatte ainakin parina viime vuonna olleen lattiaan teipatun merikartan. Sitä ei pettymyksekseni ollut tänä vuonna lainkaan. Höh! Pidin siiitä!



Mutta onneksi lyhyen matkan päässä kartan entisestä sijainnista löytyi ravintola Messi, jossa pääsi osaksi Albert Edelfeltin maalausta. Messissä sai tunnelmaan sopivan rekvisiitan päällensä ja sitten pylly penkkiin ja naps, kuva oli liitetty tauluun. Oma ilmeeni asentoineen oli niin huvittava, että jaksoin hekotella sitä pitkin päivää. Messissä lanseerattiin joku uusi snapsi, joka maistui ja tuoksui savulle. Pullo oli kuin Jägerin, mutta en saa niin millään päähäni mitä siellä lanseerattiin. Ja ei, muistinmenetys ei johdu snapseista. Messi oli muutenkin somistettu venemessuteemaan sopivaksi. Hauskoja tuollaiset teemaravintolat, joita löytyi myös yläkerrasta Loki-kahvilan muodossa. *Loki* on John Nurmisen Säätiön ylläpitämä merellinen palvelu ja yhteisö.



Ehdin messuille kaksi kertaa, maanantaina ja toisena messulauantaina. Lauantaina rynnistin messuille blogitapaamiseen, joka oli varmojen ilmoittautuneiden vähyyden vuoksi peruttu. Pidin tapaamisen siis itseni kanssa, pikkasen moinen touhu nauratti. En siis ollut ilmoittautunut varmaksi, koska koko messuilu oli epävarmaa lauantaihin asti ja siksi peruutustieto ei saavuttanut minua. Mutta eipä tässä mitään vahinkoa sattunut, sillä olin liikkeellä muutenkin. Tosin muita bloggaajia olisi ollut hauska tavata. Blogitapaamisia oli tarkoitus järjestää kaksi, toinen toteutuikin edellisenä lauantaina. Näitä tapaamisia luotsaa *Matkalla MerenneidoksiMerenneito*.



Olen aika huono messuostelija, siis ihan kaikilla messuilla. Nyt mukaan *Vestekiltä* lähti muutama imukupillinen mukiteline. Ei mitään kaunokaisia, mutta joskos asiansa ajaisivat. *Venelakat.fi* -yritykseltä, joka myy ihmis- eli ympäristöystävällisiä pintakäsittelyaineita, lähti mukaan öljyä ja lakkaa, joita voi muuten käyttää päällekkäin. Sikäli mikäli tuo projekti liikahtaa tänä talvena eteenpäin kerron kuinka sujui. Ja *PSS:n* osastolla täytyy aina piipahtaa. Nyt äänestin sitä kaikista värikkäintä tarraa, kuten viime vuonnakin. Viime vuonna jatkoon meni tasavärinen tarra, tällä kertaa kaikissa versioissa oli väriä. Ja jotain tarvitsee heidän osastoltaan napata myös matkaan ja ihan vaan tukemistarkoituksessa. Nyt ostin pussin salmiakkia. Ahvenanmaalaiselta putiikilta ostin mustikkalimun. Maistui muuten aidolle mustikalle, tuli kesäinen mieli. 

- jatkuu -

lauantai 14. tammikuuta 2017

Virkattuna veneilykauteen -tulos

Huomasin, että vuosi sitten hehkuttelin virkkaavani sukat, jotka tekstinsyöttö lystikkäästi muutti sukkahousuiksi. Noudatin blogilupauslinjaani ja en ikinä esitellyt sukkia. Nyt kuitenkin on aika ja tässä ne ovat!


Sukat on virkattu Novita Aava -langasta, jota ei näytä enää olevan saatavilla. Sukat on virkattu Taika.askartelija.fi-blogin ohjeella.


Sukat on mukavat ja pysyvät hyvin jalassa...


Ainoa mikä harmittaa, on etten tämän parempia kuvia saanut aikaiseksi koko kauden aikana. Ja se tietty, että lankaa ei enää myydä, niin jäi ne sukkahousut sitten virkkaamatta ;)

lauantai 17. joulukuuta 2016

Valosta valoon


Muuttuuko vuosien vieriessä suhtautuminen valoon? Lisääntyykö valonkaipuu vuosirenkaiden lisääntyessä? Vai tajuaako kokeneempi mieli valon ja valottomuuden eritavalla? Aiemmin en ole pitänyt itseäni mitenkään jonkun tietyn vuodenajan-tyyppinä. Vuodenajat ovat olleet vuodenaikoja ja tulleet sellaisina kuin ovat tulleet. Olen pitänyt jokaisesta. Mutta nyttemmin tuo sysipimeys on ankeuttavaa. Kuivan pimeyden vielä juuri ja juuri kestää, mutta se kostean sateisen sumuisen säkkipimeys on jotain infernaalisen mälsää. Aamulla kun menee töihin, on mustaa, illalla kun palautuu, on mustaa. Olisi edes harmaata. Kesän iltapimeys ei ole niin raakaa, se on jotenkin niin paljon pehmeämpää. Rauhallista. Kietovaa. Kaunista!

Onneksi välillä on niitä huikaisevan kauniita pakkaspäiviä, jolloin aurinko kipuaa näkyviin ja sinistyttää taivaan ja maa kimmeltää. Silloin sielu herää. Ja onneksi on muistot, kesämuistot. Merimuistot. Venemuistot. Muistot!